Ahdistus ja paniikki

Rakkaus astrologiaa, henkisyyttä ja sen mittaamattoman laajaa maailmaa kohtaan on ollut aina mukana elämäni eri vaiheissa. Joskus vähemmän, nykyään kokopäiväisesti. Kun internetin ihmeellinen maailma toi samalla tavalla ajattelevia ihmisiä sekä uutta tietoa lähemmäs, kuin koskaan ennen, lähtivät asiat myös astrologian saralla uudenlaiseen nousuun. Jatkoin tutkimusta silti yksin. Ei ollut vielä se hetki, että ”ne omat tyypit” löytyisi rinnalle, enkä edes uskonut sellaisia olevan olemassa.

Lukioikäisenä tuli tutkittua aika paljon astrologiaa, erilaisia uskontoja sekä etenkin Kreikan ja Rooman mytologioita. Tavallaan myös itseäni, vaikka en sitä tuolloin tajunnut. Tutkin etenkin eläinradan merkkejä, planeettoja sekä mytologiaa niiden taustalla. Niihin tarttuminen oli helppoa ja samalla todella mielenkiintoista. Jo tuolloin koin suurta rakkautta kahta nykypäivän lemppariani kohtaan: Pluto (Haades) sekä Saturnus (Kronos).

Mutta syntymäkartan näkeminen tuotti edelleen turhautumisen. Yhdistin astrologisen kartan ymmärtämiseen tosi pitkään matemaattisen älykkyyden tarpeen. Annoin siis periksi, ennen kuin edes yritin, sillä matikka on ollut itselleni aina kovin hankalaa & oma asenne sitä vastaan. Opiskelin lukiossa myös psykologiaa ja filosofiaa, mutta en kauhean suurella menestyksellä, vaikka aihe kiinnosti. Olen löytänyt vanhoihin opintoihin uuden tulokulman myöhemmin. Mikään opiskelu ei siis ole turhaa.

Lukiopäivistä alkoi kuitenkin samalla juuri se elämänvaihe ja aika, kun oli niin paljon muitakin asioita, mitä piti käydä läpi, että astrologialle tai henkisyydelle ei jäänyt enää lopulta kovinkaan paljon tilaa. Sanoisin myös, että rohkeutta olisi tarvittu enemmän. Nykyään ei ole mitenkään erikoista, että alle 20-vuotias opiskelee tosissaan astrologiaa, mutta se näkyy myös tuon sukupolven astrologisissa kuvioissa.

18 v – ensimmäinen kuunsolmujen paluu

Aloin saada pahoja paniikkikohtauksia ollessani 18-19 -vuotias, ensimmäisen kuunsolmujen paluun aikaan. En edes tiennyt, mikä paniikkikohtaus on, kuin vasta pari vuotta myöhemmin, koska en koskaan kertonut kenellekään, mitä koin. Luulin, että olen viallinen, sekoamassa tai että kuolen. Tapoihini kuului paeta paikalta ja lukkiutua vessaan, mikä toimi joskus, mutta esim. koulussa tunneilla se alkoi haitata päivittäistä elämää.

Ahdistus ja paniikki

Minun paniikkikohtauksiin liittyy monen muun tavoin se, että lakkaan hengittämästä kunnolla. Otan vain pieniä haukkauksia henkeä, minkä vuoksi alkaa pyörryttää, tilanne eskaloituu ja oravanpyörä on valmis. Kohtauksen laukaisi yleensä kirkkaat valot, hälinä, jonkun yllättävä liike tai säikähtäminen. Usein ei tarvittu mitään laukaisijaa vaan olin niin kontrollissa, että kohtaus tuli läpi ”väkisin”.

Paniikkikohtaus

Kesti tosi pitkään, että kehtasin sanoa ääneen paniikkikohtauksista ja miltä ne tuntuu, koska en osannut aikanaan edes itselleni kertoa, mitä milloinkin tapahtui. On ollut tärkeä oppi ymmärtää, että omaa oloa ei tarvitse selitellä kenellekään. Joitain tunteita tai olotiloja ei pysty selittämään järjellä eikä järjettömyydellä. Ja se on ihan ok.

Reilu 20 vuotta myöhemmin paniikkikohtaukset ja ahdistuneisuus seuraavat edelleen mukana, mutta ne eivät enää määritä elämääni, mitä joskus ennen. Useimmat kohtaukset osaan jo pysäyttää, jos sellaisen havaitsen saapuvaksi. Jos kaupan kirkkaissa valoissa alkaa päässä humista ja korvissa soida, niin en enää juokse takaisin autoon. Rauhoitun ja muistutan itseäni hengittämisen tärkeydestä. Joskus on huonoja päiviä, mutta sen verran olen jo oppinut kuuntelemaan kehoani, että pysyn kotona huonoina päivinä. Hyväksyn paniikkikohtaukset elämänkumppaneiksi, mutta en suunnannäyttäjiksi.

Skorpparikuut

Minulla käy asiakkaina paljon skorpioni-ihmisiä. Ehkä samankaltaisuus vetää puoleensa. Etenkin skorpparikuu ihmisten kanssa ollaan puhuttu pitkään ja hartaasti ahdistuneisuudesta, paniikista ja siitä tunteesta, kun koko sisin huutaa, mutta mikään ei näy ulospäin. Se on tosi kätevää, kun osaa olla ulospäin niin cool ja seesteisen rauhallinen. Mutta jos muut vain näkisivät, mitä sisuksissa tapahtuu… se saattaisi yllättää aika tavalla.

Vieritä ylös