Entiset elämät ja nykyiset solmut

Kävin keskusteluja tiettyjen uskottujen ihmisten kanssa, etenkin näkymättömästä maailmasta aina, kun tilanne siihen ilmeni. Minun Leena-mamma oli yksi näistä ihmisistä. Hänen kanssaan kävin lukemattomia keskusteluita enneunista, miten eläinten kanssa voi kommunikoida, mitä luonto meille viestii tai vaikkapa siitä, mitä näkymätön maailma merkitsee. Puhuttiin me muutaman kerran myös toisista galakseista ja niiden asukkaista. Hänen kanssaan koimme erikoisia energioita ja tilanteita, mutta haluan jättää ne meidän välisiksi tilanteiksi ainakin nyt tältä erää.

Ja puhuimme paljon myös Jumalasta ja maailmankaikkeudesta. Leena antoi minun kertoa ajatukseni juuri siihen tapaan, miten minä itse Jumalan ymmärsin. Me emme puhuneet kirjauskonnoista, sillä se ei ollut minua kiinnostava näkökanta – me puhuttiin universumista ja maailmankaikkeudesta. Me puhuttiin rinnakkaistodellisuuksista, unista ja dejavusta. Hän ei koskaan tuominnut ja väheksynyt ajatuksiani. Hän antoi minun olla se, kuka olen ja sen vuoksi meillä lienee olleen niin syvä yhteys välillämme. Yksi useimmiten toistuva keskustelunaihe meillä oli entiset elämät. Leena osasi uskomattoman hienolla tavalla jutella asioista, jotka välillä jännittivät ja pelottivat, mutta samalla olivat niin kiinnostavia. Kiitos Leena-mamman, sain luvan avata uuden ikkunan, mikä osoitti lopulta reitin todelliseen itseeni. Sen myös suljin vuosikausiksi, sillä tuo ikkuna ei ollut vielä valmis minua varten aikaisemmin.

Ikkuna auki entisiin elämiin

Tuo mainitsemani ikkuna raotettiin auki jälleen kesällä 2010, kuunsolmujen puolituksen aikaan, kun olin 27-vuotias. Tein ensimmäisen regressiomatkani yhteen sieluni merkittävimpiin tapahtumiin tämän elämän oppiläksyjä ajatellen. Olin kerrasta myyty, isoja asioita lähti liikkeelle. Regressioterapian opiskelu sekä ohjausten tekeminen toisille on ollut astrologista polkuani tukevaa ja silti täydellisesti oma erillinen kokonaisuutensa.

Leena-mamma siirtyi henkimaailman kotiin keväällä 2019. Saman vuoden lopulla 8.lokakuuta, koin jälleen solmujen paluun, 37 -vuotiaana. 7 päivää ennen tarkkaa solmujen paluun hetkeä, koin akuutin stressireaktion. Minun täytyi laittaa koko elämä hetkeksi tauolle, yksinkertaisesti hiljentää aivan kaikki.

Sairastuin samassa rytäkässä pieneen flunssaan, mikä stressaantuneessa kehossa alkoi käydä kuin hiiva. Olin lopulta niin fyysisesti loppu, etten jaksanut käydä edes lähikaupassa hakemassa maitoa tai laittaa pyykkiä koneeseen. Jouduin nukkumaan istualtani 3 kuukautta, koska tuntui, että keuhkot hukkuvat selinmakuulla. Sain todella hyvää apua lokakuun alussa tilanteen eskaloiduttua ja kohtuullisen nopeasti pääsin juttelemaan myös depressiohoitajan kanssa. Hän sai kuunnella, kun oksensin koko elämäni traumat sekavana myttynä ulos niillä muutamilla kerroilla meidän tavatessa. Asioita oli kertynyt liikaa ja saavi oli ääriään myöden täynnä. Hän yritti kirjata asioita edes joten kuten ylös samalla, kun meinasin hukkua omaan räkääni itkiessä ja niiskuttaessa. Muistan toistelleeni tälle ihanalle ihmiselle, että en oikeasti ole tällainen, en tiedä mikä mua vaivaa, mutta mä en ole tällainen.

Sillä hetkellä ei astrologiasta eikä mistään muustakaan ollut apua. Yritin vain sinnitellä päivästä toiseen ja miettiä, että kyllä asiat lähtee parantumaan, kun annan keholle aikaa toipua. Että nyt ei ole aika miettiä, että miksi – sen aika tulee (ja tulikin) myöhemmin. Ja kun olin 2020 alussa jollain tavalla päässyt eroon pahimmasta sairastelusta, niin eteen tulikin käsittelyyn kollektiivinen, koko maailman stressireaktio.

Saturnus alkoi keväällä 2020 tehdä oppositiota Auringolleni. Se teki kyllä hommiaan ylityöllistettynä vielä pitkään senkin jälkeen, kun tarkka oppositio oli jo ohi. Olen nyt 2022 lopulla täysin valmis luopumaan tästä transiitista, sori vaan neitsyet ja kalat, olette seuraavia.

Kuun solmujen syklit – paluu ja puolitus

Yhdistän kuun solmujen syklien vaikutukset elämässämme erityisen vahvasti siihen, mitä menneet elämät meille koettavat viestiä. Solmujen puolitukset ja paluut tapahtuvat meillä kaikilla samassa iässä eli ne ovat ns. ikäkausitransiitteja.

Ensimmäinen puolitus on noin 9-vuotiaana

Ensimmäinen paluu noin 18-vuotiaana

Toinen puolitus noin 27-vuotiaana

Toinen paluu noin 37-vuotiaana jne…

Puolitusten ja paluiden väliin mahtuu myös neliöt, mitkä ovat myös tärkeää aikaa astrologisesti ja karmaattisesti. Palataan tähän aiheeseen vielä myöhemmin Tähtitarinat -blogin puolella ja enemmän yleisen katsantakannan puolelta. Ei siis tarkoita, että jokainen kokee mielenterveyden haasteita solmujen paluun aikaan, se liittyi minun karttaan, karmaan ja elämään.

Puolitukset ovat olleet itselleni suopeampia. Niissäkin on selkeästi tietty teema läsnä. Itselläni se on henkisyys ja sen polun raottaminen. Odotan mielenkiinnolla, mitä 46. ikävuosi tuo tullessaan, kun seuraava puolitus saapuu. Ehkä osaan seuraavan paluun myötä käsitellä asioita niin, että 55 -vuotiaana tapahtuva paluu sujuu helpommin. Ainakin nyt voin tietoisesti koettaa vapauttaa itseäni siitä karmasta, mikä 18- vuotiaana ja 37-vuotiaana aiheutti sen, mitä aiheutti.

Henkimaailman vakivieraat

Leena vierailee tasaisin väliajoin unissani, antamassa viestejä minulle, mutta myös muille, jotka tekevät minulle tulkintaa tai ottavat yhteyttä henkimaailmaan pyynnöstäni. Leena tulee, niin ikään henkimaailmaan siirtyneen Liisa-tätini kanssa paikalle usein yhdessä. He ovat hauska sekoitus kahta tomeraa emäntää; karjalan likka ja pohjalainen junttura. Heidän merkitys sielunpolullani on ollut suurempi, mitä olen heidän eläessään osannut koskaan ymmärtää. He ovat myös näyttäneet minulle, että elämä jatkuu henkimaailmassa. Siellä me olevaiset muutamme muotoamme kehollisesta aineettomaan tilaan. Kun tarjolla on tarpeeksi sitkeitä henkiä, viesti tuodaan perille tavalla tai toisella, että en enää eksyisi polultani harhaan. Leena ja Liisa ovat myös sielun tasolla vakkareita regressiomatkoillani, mikä tuntuu tällä hetkellä itsestään selvyydeltä.

Yksi omatoimimatka menneisiin, kiitos!

Teen aika ajoin omatoimimatkoja entisiin elämiini, vaikka mieluisaahan se olisi, jos regression pystyisi jonkun toisen ohjauksessa ottamaan vastaan. Koska tämä ei ole aina mahdollista, niin useimmiten ohjaankin itse itseni sinne, minne sillä hetkellä tuntuu olevan tarve mennä. Toimin pitkälti samalla tavalla, miten muita ohjatessa, eli teen ensimmäiseksi syvärentoutuksen itselleni. Huomaan rentoutuksen nopeutuneen, eli enää ei tarvitse mennä kehoa läpi jokaista hiussuortuvaa ja varpaankynttä myöden. Se tietää, mitä on tapahtumassa. Sinun kehosi on viisas, älä koskaan unohda sitä. Toisinaan regressiot jää sikseen ja tilanne muuttuu astraalimatkailuksi, mikä onkin sitten oma tarinansa erikseen. Rentoutuksen jälkeen on nopea ohjaus menneisiin, itse usein vain pyydän, että sinne siirrytään. Ja sitten vain otetaan vastaan, mitä mielikuviin näytetään.

Regressiossa tutkitaan menneitä elämiä sekä niiden opetuksia. Se ei ole hemmotteluhoitoa vaan aika kovaa työtä (itsensä kanssa). En pidä siitä, että menneiden elämien tutkimisesta yritetään tehdä jonkinlaista viihdettä tai spektaakkelia. Tarkoitus on auttaa regressioon tulevaa henkilöä ymmärtämään, mikä tämän hetken (ja elämän) tilanne vaatii käsittelyä. Kenties jotain on tarve nostaa esiin uudella tavalla. Menneen elämän muistot voivat antaa siihen hyviä apukeinoja. Sen vuoksi sanonkin aina regressioon tulevalle, että älä yritä päättää, minne haluat mennä. Sinut viedään sinne, minne sinun kuuluu mennä. Tarve ja halu hyvin harvoin kulkevat käsi kädessä.

Prinsessoja ja alppimajoja

Jos yrität tiukasti pitää kiinni jostain päämäärästä, on erittäin todennäköistä, että regressio ei tällöin edes onnistu, koska mieli on esteenä. Esimerkiksi sinulle on joku kertonut, että olet ollut prinsessa Alpeilla. Olet päättänyt, että et halua regressiossa nähdä mitään muuta, kuin tuon kyseisen elämän. Jos Alppi-prinsessa pystyy auttamaan sinua jossain tämän hetken tilanteessa ja yläkerta katsoo sen aiheelliseksi, niin silloin tämä saatetaan tuoda tykö. On mahdollista ja joskus suotavaakin pyytää nähdä jotain teemoja. Tärkeintä on kuitenkin ymmärtää, että sitä ei näytetä, mitä HALUAA nähdä. Sinulle näytetään se, mitä sinun TÄYTYY nähdä.

Tämän vuoksi voin sanoa, että yläkerta ei näytä sellaista, mitä emme pysty ottaa vastaan. Mutta meillä, ihmisillä, on myös aina täysi oikeus, vaikka kesken regression päättää, että emme halua mennä johonkin asiaan enää syvemmälle. Useimmiten se tapahtuu, kun meidän sielu muistaa siinä hetkessä, mitä on tapahtunut. On suurta viisautta edetä, kuin satuttaa itseään uudelleen katsomalla jotain tilannetta, missä tietää käyneen pahasti. Itse en tällä hetkellä ainakaan kuulu tähän viisaaseen porukkaan. Karttani ensisijainen tehtävä tuntuu olevan käydä läpi mahdollisimman paljon kökköä ja kakkaa ja katsoa sitä silmästä silmään. Myös ja erityisesti siellä menneiden tutkimuksen saralla.

On tärkeää muistaa, että meillä on valtava määrä elämiä takana ja suuri osa niistä ei ole niin mukavaa ja miellyttävää. Me ei olla aina niitä prinsessoja, mutta sitä kurjempaa näkyä ei kannata ottaa vastaan pahalla mielellä. Se on käsiteltyä energiaa. Sielu koettaa näyttää, että tämä on jo käyty läpi. Se muistuttaa sinun tietoisuuttasi siitä, että sielusi on kokenut jo jotain tällaista, päästä irti ja itsesi helpommalla.